Suloiset siperiankissat

Siperiankissa on melko kookas, näyttävä puolipitkäkarvainen kissa, jonka olemuksessa on viehättävää pyöreyttä. Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät, ja niiden katse on valpas. Luonteessa on  sydämellisyyttä ja tunteikkuutta, mikä näkyy kissan seurallisuudessa ja herkkyydessä vaistota omistajansa mielenliikkeet. Siperiankissa on älykäs, aktiivinen, leikkisä ja rohkea, mutta silti hyvin lempeä ja hyväntahtoinen. Se on hiljainen kissa, pieni sirkutus ja matala kurnuttelu riittävät jutusteluun. Ominaista on viehtymys vesileikkeihin ja lumessa peuhaamiseen.  

Siperiankissan muhkea turkki kertoo ns. luonnonrodusta. Pohjoisen seudun ankariin olosuhteisiin kissalle on kehittynyt paksu joka sään turkki, jonka alin villakerros putoaa kesäksi pois. Varsinaisen puolipitkän, tiheän turkin päällä on vielä karkeampi "sadetakki", joka pitää kissan kuivana ja lämpimänä. Talviturkkiin kuuluu lisäksi upea kaulus, hienot villahousut, korva- ja varvastupsut. Häntä on tuuhea. Koko tämä komeus on kuitenkin erittäin helppohoitoinen ja takkuuntumaton.  

Perinteinen siperiankissa on kaikilta osin hyvin luonnollinen. Siinä ei ole mitään äärimmäisyyksiä, ei mitään jalostuksella ylivietyjä piirteitä, ei liioin metsäkissoilla tuntemattomia värejä. Naamioväritteinen Neva Masquerade hyväksytään  joissakin kissaorganisaatioissa (ei toistaiseksi FIFessä)  siperiankissan värimuunnokseksi. Minusta NM on oma rotunsa, siperiankissan "sisarrotu". Keskityn omassa kasvatuksessani pääasiassa perinteisiin väreihin, erityisesti klassiseen ruskeatabbyyn, kissojen ikivanhaan ja hyvin kauniiseen alkuperäisväriin ja -kuvioon, jonka sävyt saattavat vaihdella lämpimästä kultaisesta syvänmustaan. 

Siperiankissasta:

G.Vabishchevitch, Siperialaiset kissat - lyhyt historia   

The Siberian Cat - the history of love and public recognition

Phil Maggitti, The Siberian Cat - A Novell Approach

Siperiankissa on valloittanut Suomen ennätysvauhtia: upealuonteinen, terverakenteinen ja luonnollinen rotu on ottanut paikkansa jo sadoissa suomalaiskodeissa. Ensimmäinen, vuonna 1992 maahan tuotu siperiankissa oli Plamenka, joka on Chilinkin esiäiti. Suomalaista kantaa vahvistetaan uusilla tuonneilla ja rodun harrastajien  yhteistyöllä. Suomalaiset siperiankissat ovat terveitä, hyvätyyppisiä ja kookkaita. Turvallisen ulkoilutarhan rakentaminen suomalaisissa kissaperheissä on hyvä tapa, joka vahvistaa siperiankissan luonnollista turkin kehitystä ympäri vuoden. Siperiankissa sopeutuu silti mainiosti myös sisäkissaksi. Lisää tietoa rodusta saat Siperiankissan Ystävät ry:n sivuilta ja Siperiankissa-foorumilta.

 Lue myös nettilehden ensimmäinen numero:

Ja vieraile kansainvälisellä siperiankissasivustolla: